Mainiemen laivasilta ja saha

Arrakoskella Vierun ruukin ohittava uittoränni oli vuonna 1913 edelleen käytössä. Kuva I. K. Inha 1913

Säännöllisen laivaliikenteen alkaminen Päijänteellä 1800-luvun puolivälissä edellytti kunnollisten rantautumispaikkojen, laivasiltojen, rakentamista myös Padasjoelle. Läänin kuvernööri velvoitti jo vuonna 1861 padasjokelaisia rakentamaan kunnollisen laivasillan pitäjään ja kunnostamaan sinne johtavan tien, joka nykyisin on osa Kellosalmentietä. Kuntalaiset eivät halunneet ottaa vastaan tätä uutta rasitusta ja valittivat kuvernöörin ehdotuksesta.

Mainiemen sahan historia liittyy kiinteästi Arrakosken tienoon rautateollisuuden vaiheisiin.  Arrakoskella vuonna 1832 toimintansa aloittanut Vierun rautaruukki rakennutti Mainiemeen laivasillan vuonna 1887 omia tarpeitansa varten. Ruukille tuotiin Päijännettä pitkin proomuilla ruotsalaista rautamalmia, joka siirrettiin hevosilla laivalaiturista Yläjärven rantaan ja siitä veneillä Vierun ruukkiin. Vierun tehdas lopetti toiminnan jo vuonna 1896.

Laivaliikenteen vilkastuttua Päijänteellä 1800-luvun lopulla Mainiemen laivalaituri tuli yleiseen käyttöön. Vierun ruukki ehdottikin, että laivasilta otettaisiin kunnan huostaan. Pitäjänkokous päätti, että Padasjoen kunta osallistuu laivasillan kustannuksiin kahdella kolmasosalla ja Vierun tehdas 1/3:lla. Vuosisadan vaihteessa vuonna 1899 kunnassa keskusteltiin myös odotushuoneen rakentamisesta Mainiemen laiturille. Varat odotushuoneen rakentamiseen perittiin manttaalin omistajilta seuraavien kolmen vuoden aikana.

Koko pitäjän satamapaikkana Mainiemi oli vähän syrjässä eli liki kolmen kilometrin päässä kirkolta, ja se koettiin epäkäytännölliseksi. Uutta laivalaituria, pitäjän satamaa, ruvettiin puuhaamaan kirkonkylän edustalle Hietarantaan, jossa se edelleen on.

Säännöllisen laivaliikenteen olessa vilkkaimmillaan Päijänteellä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla pysähtyivät Lahden ja Jyväskylän välillä liikennöineet vuorolaivat (s/s Tehi, s/s Suomi, s/s Jyväskylä) Mainiemen//Padasjoen sataman lisäksi Virmailassa saaren pohjoislaidalla Kortelahden laiturissa ja saaren etelärannalla Salon laiturissa. Jotkut laivoista poikkesivat myös Kellosalmen laituriin. Vuorolaivat olivat tärkeitä tavarankuljetuksissa, mutta myös maaseudun asukkaiden ja kesävieraiden liikennevälineinä.

s/s Suomi Virmailan Kortelahden laiturissa (vas.). ja s/s Tehi Virmailan Salon laiturissa 1930.  Kuvat Lehtovirran perhealbumi/Elmerin kioski 2017

Padasjoen Mainiemeen, Päijänteen rannalle, Kullasvuoren  harjun tuntumaan, perusettiin höyrysaha vuonna 1880. Saha oli toiminnassa vuoteen 1962. Sahan toiminnan vilkkainta aikaa oli 1930-luku. Sahaa laajennettiin, höyläämö uusittiin, ja kuivaamo korvasi lautataapelit kuivausmenetelmänä. Tehdasrakennusten ympärille muodostui vähitellen pieni kylä työntekijöiden asunnoista ja muista taloista. Saha työllisti parhaimmillaan 200 - 300 henkilöä ja oli pitäjän suurin työnantaja kauan.

.

Mainiemen sahan alue 1930-luvulla.

Mainiemen sahan konkurssi vuonna 1963 ja töiden päättyminen suurelta joukolta kyläläisiä oli kova isku Padasjoen kunnalle, mutta etenkin mainiemeläisille. Sahan ympärille muodostunut kylä ja saha olivat pitäneet yllä vilkaista yhteisöä.

Mainiemen saharakennus on vuodelta 1910, höyryvoima-asema 1920-luvulta ja höyläämö 1930-luvulta. Sahaan liittyneet asuinrakennukset on rakennettu 1800-luvun lopulla. Mainiemen entisen höyrysahan alueella on kuusi suojeltua rakennusta: mm. höyläämö, saharakennus, voimalaitos ja Valkoinen pytinki, jossa oli aluksi sahan konttori, mutta myöhemmin se oli työläisten asuntoina.

Mainiemen höyrysahan alue. Lähde: Lahden museolautakunta. Selvityksiä ja kannanottoja XXIV 1986

Mainiemen sahan alue päätyi lopulta Padasjoen kunnan omistukseen. Kunta on vuokrannut sahan entisen tukkilammikon, rumpin, ympäristön karavaanareiden (Mainiemi Caravan) ympärivuotiseksi leirintäalueeksi. Alueella on paikka noin 200 matkailuvaunulle autoineen, sauna ja kahvila.

Karavaanareiden asuntovaunuista osa on ympäri vuoden Mainiemessä. Kuva Veikko Neuvonen 2017