Jonninkoski ja harju

Kellosalmentie päätyy Alijärven pohjoispäässä lyhyelle sillalle. Päijänne pilkistelee oikella puolella puiden ja pensaiden välistä, sillan alla lorisee ja vähän kohiseekin vesi lukemattomien eri kokoisten kivien välissä Alijärvestä Päijänteen Koskenlahteen. Putouskorkeus järvien välillä on melko vähäinen, ehkä kolmisen metriä, ja koskella on pituuttakin vain muutama kymmenen metriä. Alijärven ja siihen laskevien jokien ja purojen purku-uoma Päijänteeseen on Jonninkoski. 200 vuotta vanhassa kalavesikartassa kosken nimi on Orjankoski. On arvioitu, että tämä nimi on saamea, suomennettuna Eteläkoski.

Päijänteen puolella vesistön latvajärvien vesiä ohjaa ja Jonninkosken virralle antamaa vauhtia hiljentää pitkä kiviniemeke, joka ainakin osittain on ihmisten tekemä. Niemeke on varmaan perua ajalta jolloin yläjuoksun purouitoista Alijärveen kootut tukit ohjattiin Jonninkoskeen tehtyä uittoränniä pitkin Päijänteeseen jatkamaan matkaansa sahoille ja muille puunjalostustehtaille.

Päijänteen Koskenlahti Jonniskosken suulta nähtynä. Kuva Veikko Neuvonen 2017.

Alijärven ja Päijänteen väliin jäävä harju on samaa pitkää harjujaksoa, jonka tunnemme Padasjoen Kullasvuoren koulujen takana kohoavana Tuomasvuorena ja sen jatkeena olevana Kullasvuorena. Vähän ennen Jonninkoskea harju alkaa madaltua ja päästää Jonninkosken purkamaan Alijärven vesiä Päijänteeseen kapean uoman kautta. Harju jatkuu Jonninkoskelta Kellosalmentien länsipuolella kohti pohjoista eri nimisten mäkien ketjuna Kellosalmen kylälle asti.

Harjun laella ja rinteillä on salskeaa puustoa. Harjun päällä kiemurtelee vielä paikoin heikosti näkyvissä oleva polku, joka tunnettiin aiemmin nimellä Lemmenpolku. Se alkaa Mainiemeltä ja päättyy Kesäläntiehen. Kuva Veikko Neuvonen 2021.

Harju Mainiemeltä Jonninkoskelle salpasi Alijärven itsenäiseksi altaaksi viime jääkauden päätyttyä, Itämeren meri- ja järvivaiheiden aikana. Harjun rinteillä on useita kivivyöhykkeitä, jotka ovat syntyneet viime jääkauden päätyttyä Muinais-Päijänteen rannoille. Muinais-Päijänteen korkein ranta on ollut noin 10 - 12 metriä Päijänteen nykyistä keskivettä ylempänä. Alin kivivyöhyke harjun rinteessa on tullut veden alta esiin, kun Kalkkisten kanava rakennettiin 1832 - 1834, ja Päijänteen vedenpinta laski noin 1,30 metriä.

Harjun päässä, Jonninkosken tuntumassa, on vanha saunarakennus, jonka vieressä I. K. Inha kävi kokeilemassa uutta kameraansa kesällä 1892. Yhdestä tuolla käynnillä otetusta kuvasta on tehty 1900-luvun alkupuolella postikortti, josta on olemassa myös myöhemmin tehty väritetty versio. Mustavalkean postikortin alalaidassa kuvauspaikaksi on nimetty, PADASJOKI Koskeninkilä.

Väritetty postikortti I. K. Inhan vuonna 1892 ottamasta valokuvasta.

Jonninkoskessa on muinoin ollut myös yhden kiviparin mylly. Into Inhan Padasjoella otettamien kuvien joukossa on kuva myllystä, joka oli mukana myös valokuvanäyttelyssämme (I. K. Inha toiveiden mailla) Galleria Pikantissa kesällä 2016. Olen yrittänyt sovitella kuvan myllyä Jonninkoskelle, mutta en edelleenkään ole varma esittääkö kuva Jonninkosken myllyä. Kuvassa näkyvä silta on sopivalla etäisyydella myllystä, mutta muu maisema on niin paljon muuttunut tai muutettu, että kuvan paikannus on vaikeaa ja epävarmaa. - Olisikohan jonkun kotialbumissa "varmennettu" kuva Jonninkosken myllystä, ja tietoa milloin mylly on ollut toiminnassa?

Jonninkosken mylly, vai onko? Kuva I. K. Inha 1913

Jonninkoskeen on myllyn purkamisen jälkeen laitettu pärehöylä toimimaan koskivoimalla. Pärehöylän rakennus ja uittoränni ovat olleet koskessa vielä vuonna 1950. Kuva Maija Riskalan kotiarkisto.