I.K. Inhan kortteeri Ylä-Ratiassa kesällä 1913

Mainiemeen erkanevan tien jälkeen Kellosalmentie laskeutuu harjulta ja kaartaa mäen alle myötäilemään Yläjärven rantaa. Yläjärven pohjoisrantaan rajautuu peltoaukea, jonka länsilaidalla on pari taloryhmää, lähempi niistä on Ala-Ratia ja sen naapurina pienen matkan päässä Ylä-Ratia.

Kellosalmentieltä Ylä-Ratian pihaan johtaa suora pihatie (no 326), joka päättyy Ratian keltaiseksi maalattuun matalaan ja pitkään päärakennukseen. Pihan molemmin puolin on tilan muita rakennuksia, punainen navetta, liiteri, aittoja ym.. Navetan takaa avautuu näkymä Ylä-Ratian pelloille. Ylä-Ratiaan tuovan pihatien varressa, oikella puolella, oli 1900-luvun alussa ns. Valkoinen talo, jossa silloinen tilanomistaja (Hemming Ratia) majoitti kesävieraita. Valkoinen talo on purettu 1930-luvun alussa Ylä-Ratian omistajan vaihduttua.

Ylä-Ratian päärakennus, navetta aitta ja heinittynyttä pihaa. Kuva Veikko Neuvonen 2019

I. K. Inhan Ylä-Ratian pellolta Yläjärvelle päin ottamassa valokuvassa näkyy oikealla Ylä-Ratian rakennuksia. Kuvan vasemmassa reunassa pihaan rajautuvan puustoon reunimmaisten puiden välissä pilkottaa vähän Valkoisen talon kattoa ja seinää. Kuva I.K. Inha 1913.

Koko kesän 1913 Inha asui valkoisessa talossa ja kävi sieltä käsin purjehtimassa Päijänteellä. Hän valokuvasi  Seitniemellä, Kellosalmella ja Päijänteellä. Pidempiä kuvausretkiä varten hän kävi pyytämässä kyytiapua Kosken-Inkilästä matkantekoon ja painavien kuvausvälineiden kuljetukseen. Ylä-Ratiasta Kellosalmen kylään, Päijänteen rantaan, on matkaa noin seitsemän kilometriä.

Ylä-Ratian pihalla ollut ns. valkoinen talo kuvattuna 1920-luvulla (vas.).  Inhan valkoisen rakennuksen kuistilta ottamassa kuvassa näkyy aidan takana pellon laidalla kolme kookasta kiveä, peltoaukea rajautuu Yläjärveen. Suurin kivi pellon reunassa (kuva I.K. Inha 1913) ja talon sokkelikivet pihatien laidalla ovat edelleen paikallaan "kertomassa" valkoisen talon sijainnin Ylä-Ratian pihassa (oikealla). Kuva Veikko Neuvonen 2019.

Into Inha päätyi kesäksi 1913 Padasjoelle valokuvaamaan saatuaan työtarjouksen WSOY:n toimitusjohtaja Jalmari Jäntiltä. Koko kesän kestänyt kuvaustyö oli eräänlainen lahja tai taloudellinen tuki kustantamon luottokirjailijalle ja ahkeralle suomentajalle, joka oli huonoissa rahavaroissa.

Etelä-Päijänteen ja Padasjoen kuvausretkiä varten Inha asettui Padasjoelle, mutta oli keväällä etsinyt kortteeria myös Kuhmoisten puolelta, Harmoisista. Padasjoki ja Päijänne olivat valokuvaajalle tuttuja seutuja, hän oli liikkunut tällä alueelle 1880-luvun lopulta lähtien. I. K. Inhalla oli Padasjoella edelleen jokunen ystävä ja tuttuja menneiltä vuosilta.

I. K. Inhan purjevene, Tiira, tuli keväällä 1913 rahtina Padasjoelle Mainiemen laivalaituriin. Pursi kulki mukavasti junakyydissä Helsingistä Lahden Vesijärven satamaan, ja sieltä laivalla Padasjoelle. Mainiemen laituri oli 1900-luvun alussa Padasjoen kirkonkylän satama. Inha ei itse tohtinut tulla Padasjoelle junalla ja laivalla edelleen kärsimänsä ihmisarkuuden vuoksi, vaan tuli Helsingistä polkupyörällä ystävänsä arkkitehti Onni Tarjanteen pojan, 20-vuotiaan Toivon kanssa. Onni Tarjanne (1864-1946), vuoteen 1906 Törnqvist,  on syntynyt Virroilla kuten Into Konrad Inha (vuoteen 1878 Konrad Into Nyström), ja he olivat lähes saman ikäisiä. Onnin poika, Toivo Tarjanne (1893 - 1988), teki myöhemmin Suomessa poikkeuksellisen virkamiesuran: hän hoiti mm. Vaasan läänin maaherran, oikeuskanslerin, ja korkeimman oikeuden presidentin virkoja. Jo alkumatkasta polkupyöräilijät poikkesivät Tuusulassa tapaamaan taidemaalari Pekka Halosta ja hänen vaimoaan Maijaa.

Kesän 1913 aikana I. K. Inha valokuvasi melko ahkerasti. Padasjoella otetut valokuvat muodostavat merkittävän kokonaisuuden hänen tuotannossaan. Näistä kuvista tein Tuomo-Juhani Vuorenmaan kanssa 40 kuvan valokuvanäyttelyn, joka oli esillä Padasjoen Galleria Pikantissa kesällä 2016. Seuraavana vuonna ripustimme nämä kuvat Virtain Killinkoskella Wanhan tehtaan Into-keskuksessa, uuden keskuksen ensimmäiseksi näyttelyksi. Keväällä 2018 näyttely oli Espoossa, Sello galleriassa. Tämän näyttelyn kaikki kuvat ovat kokoamassamme kirjassa I.K. Inha toiveiden mailla (Maahenki/Musta Taide 2016) Inhasta Padasjolla kertovien tekstien ohessa.

Elokuussa 1913 Into Inha kirjoitti vanhemmalle veljelleen Väinö Nyströmille kirjeen, jossa hän kertoo upeasta ja turvallisesta Tiira-purjevenestään, ja kommentoi mielestäni vähän koomisesti kortteerielämäänsä Ylä-Ratian Valkoisessa talossa:

"Minun kesäni on kulunut pilalle sangen viheliäisessä ruuanlaitossa, kun en saanutkaan palvelijaa. Olen laihtunut niin, että kaikki vaatteeni ovat käyneet väljiksi, mutta suotta olisi sitä surra, keveämpi on liikkua ja paremmin nyt uskallan lähteä tramppaamaan parinkymmenen peninkulman matkaa Lohjalle kuin keväällä Helsingistä lähtiessä."

Ylä-Ratian tilan tulevaisuus on tätä kirjoittaessani (marraskuu 2021) omistuksen suhteen avoin, sillä viimeisin tilan omistaja kuoli pari vuotta sitten ilman laillista perijää, eikä tilaa oltu testamentattu kenellekään. Ylä-Ratia siirtyi Suomen valtion omistukseen, ja Valtionkonttori järjestelee nimeämänsä pesänselvittäjän kanssa tilan ja irtaimiston omistusta.